Kirjoittanut Eeva Furman, ympäristöasiantuntija.
Muutama vuosi sitten elämäni muuttui minusta riippumattomista syistä. Lapset lähtivät maailmalle, mies ja vanhemmat kuolivat. Siellä istuin kahden kulahtaneen omakotitalon kuisteilla ja ihmettelin rakkaita omenapuita ja villiintyneitä puutarhoja, jotka olivat kasvaneet kanssani eri ajanjaksoilla ja joista oli aika päästää irti. Mutta minkä polun valita, samanlaisen vai toisenlaisen.
Polkuriippuvuus on kuin tahmea liima, josta ei millään tahdo päästä irti. Sattuman kaupalla silmääni sunnuntailehdestä osui asuinalue, joka rakensi tulevaisuuden kaupunkiasumista. Sain siitä oljenkorren, jolla liima suli ja lähdin rakentamaan uutta, kestävämpää tulevaisuuspolkua itselleni. Luovuin vanhan tuttuudesta ja romantiikasta ja suuntasin uuteen tuntemattomaan.
Hetken askellettuani uusi polku alkoi imeä ja siihenkin punoutui polkuriippuvuutta. Pala palalta lähdin kohti koko elämän järjestelmän muutosta. Asuintilani kutistui huomattavasti, joten vanhoista taloista luovuttaessa myös tavaraa lähti kiertoon. Tähän löytyi oivia yrityksiä, jotka paitsi kierrättivät, myös tarjosivat työtä heikosti työllistyville.
Uusi yhdyskuntarakenne ohjaa kävelemään ja pyöräilemään ja tallissa parkkipaikkoja lainataan tarvittaessa nettialustan avulla ja ladataan sähköautoja. Jätteiden lajittelu oli tehty helpoksi ja alakerrasta löytyi vaatelainaamo ja kierrätysliike. Viherrakenne on vasta aluillaan, mutta kasvamassa on kaneliomenoita ja mansikantaimia.
Koronan aikaan oli helppo löytää vegaanilounasta tai kasvistuotteita ja REKO toi tuotteitaan kävelymatkan päähän. Asukkaat järjestävät taidetta ja kulttuuria ja lastentapahtumia. Kunta tuuppaa ja ohjaa aktiiviseen kansalaisuuteen.
Elitististä? Ehkä näin. Tällaiset kuplat ovat kuitenkin tärkeitä vetureita. Ne toimivat kokeilukohteina tulevaisuuden kuvittelulle. Jotta ihmiskunta kykenee suuntaamaan kehitystään ekologisesti kestävään ja oikeudenmukaiseen yhteiseloon planeetan kanssa, yhteiskuntaa pyörittävien järjestelmien on radikaalisti muututtava. Tämä edellyttää murroksen konkreettista tekemistä tiedon & tieteen, ennakoinnin, kuvittelun ja valitettavasti yrityksen ja erehdyksen kautta.
Riskejä voidaan minimoida viisaiden kokeilujen ja niistä syntyvän ymmärryksen kautta. Oma arkeni koki radikaalin muutoksen tämän yritykseni kautta. Enää en hamuile taakseni ja pohdi erehtyneeni, sillä olen saanut uuden hyvän elämän katsomalla tulevaisuutta suoraan silmiin. Se ei näytä yhtään niin pahalta kuin silloin, kun kaikki oli auki. Oikeastaan viihdyn siinä oikein hyvin ja samalla voin tuntea olevani mukana etsimässä reilua kestävyysmurrosta.